Kävin päättämässä sysipaskan juoksukauteni ja raiskaamassa numerolapun Haapajärvellä. Matkanteko päättyi 28km kohdalle, ja tuloksena elämän ensimmäinen dnf. Eka puolikas sujui hyvin, n. 1:40 aikaan, niinkuin pitikin, mutta toki pakki alkoi ilmoittelemaan jo n. 19km kohdalla, että ei imeydy nesteet, vaan jäivät hölskymään mahaan ja tulivat viimein ulos. Ei auttanut vaikka koitin suolaakin ottaa, ja kävellä hetkisen. Ei ikinä oo käyny noin ennen, ja motivaatio ei riittänyt löntystää maaliin. Vituttaa nii että ei tiedä oikein mitenpäin tässä olisi. Nyt mennään syvissä vesissä.
Tästä suorituksesta ei tosiaan oikein mitään positiivista jäänyt käteen. Ehkä tämäkin jossain vaiheessa jalostuu voimavaraksi, ja opiksi tulevaa varten, tällä hetkellä vaan ei sille nyt tunnu. Oli kuitenkin tärkeää sisäistä yksi kysymys, jonka eräs ystäväni, joka itse ei juoksua harrasta, kysyi minulta, "No mitä olisit voinu tehdä toisin, ettei noin olisi käynyt?" Niinpä, en osaa vastata tuohon kysymykseen, kaiken tein niinkuin aina ennenkin, toisin en olisi osannut tehdä mitään, mitä tein nämä viimeiset viikot, ja tunsin olevani kunnossa kyllä. Toisaalta tuollaisilla kysymyksillä on turha vaivata itseään enempää, vaan kääntää katseet eteenpäin.
Nyt on hyvä pitää pieni ylimenokausi, ja ottaa muutaman päivän irtiotto juoksusta. Jalat eivät kipeytyneet kuitenkaan reissusta juuri ollenkaan, joten siitä puolesta on hyvä jatkaa kohti talven peruskuntokautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti